Kuten autourheilun kuninkuusluokkaa seuraavat kotikatsojat varmasti tietävät, on Formula 1 -sarjassa lukuisia FIA:n laatimia sääntöjä ja rajoituksia sen suhteen, millaisella autolla kilpailuun voi lähteä.
Tallit tekevät parhaansa suorituskyvyn maksimoinniksi nykyisten rajoitusten puitteissa, mutta entä jos näitä rajoituksia ei olisi? Entä jos ainoat rajoitukset olisivat luokkaa ”neljä pyörää, ihmisen ajama, ei siipiä”? Kuinka kovaa F1-autolla voisi tällöin päästä? Spekuloidaanpa hieman, mutta palautetaan ensin mieliin formuloiden nykyrajoitukset.
F1-autojen nykyiset rajoitukset
Ensiksikin, ulkoiset mitat: F1-sarjaan osallistuvat autot saavat olla korkeudeltaan enintään 95 cm, leveydeltään 200 cm. Mielenkiintoista kyllä, mutta pituudelle ei FIA ole määritellyt ylärajaa – käytännössä tosin monet muut tekniset rajoitukset rajoittavat auton pituutta.
Myös renkaille on määritelty minimipituus toisistaan. Käytännössä kaikkiin auton osiin on määritelty minimi- ja/tai maksimikoot. Esimerkiksi männän minimipaino on 300 grammaa, runkolaakerien puristussuhteen maksimi on 18,0, jne.
Kaudelle 204 otettiin vanhojen 2,4-litraisten V8-moottorien tilalle 1,6-litraiset V6-moottorit. Niiden teho ei ole julkista tietoa, mutta asiantuntijoiden näkemysten mukaan Mercedeksen tehokkain moottori on noin 870-hevosvoimainen.
Turvallisuus on nykyformuloissa yksi ehdottomasti tärkeimmistä tekijöistä. Sen takaamiseksi autossa tulee olla monia varusteita – suurempi nopeus voisi olla ilman niitä mahdollinen, mutta tällöin kuljettajan ja mahdollisesti myös katsojien henkiä asetettaisiin vaaraan. Rajoitukset ovat olemassa syystäkin, se on tärkeä spekuloinnissa muistaa.
Näin voitat
Pelaaja, joka on kerännyt eniten tulostaulukon pisteitä kampanjan päättymiseen mennessä, voittaa Auton. Tulostaulukon sijoille 2–250 sijoittuneet pelaajat jakavat keskenään 100 000 euron palkintopotin Tulostaulukkokisa-osiossa kuvatulla tavalla.
Entä sitten fantasiamaailmassa?
Jos autourheiluun joskus ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa tulee robottikuljettajia, voidaan autoa koskevien rajoitusten poistamisella spekuloida tosissaankin – tällöin eivät esimerkiksi G-voimat rajoittaisi kuljettajan suorituskykyä. Mitä sitten tehtäisiin toisin?
Formula 1:ssä auton ulkoiset mitat eivät välttämättä eroaisi kovin paljoa nykyisestä, ainakaan mikäli itse kilparadat pidettäisiin nykyisissä mitoissaan. Jo nykyisellään F1-autot ovat aerodynamiikaltaan huippuun hiottuja, eikä esimerkiksi lisäkorkeus toisi juurikaan etua.
Moottorin suhteen nähtäisiin varmasti todellinen teholoikka sitä koskevien sääntelyjen häipyessä kuvasta. Käytännössä vasta paino ja mitat alkaisivat rajoittaa sitä, kuinka tehokas moottori olisi mielekästä rakentaa. Tehot vähintään tuplaantuisivat nykyisestä n. 850 hevosvoimasta, ehkä jopa triplaantuisivat.
Polttoaine on myös tärkeä tekijä F1-autojen vauhdin (ja sen ylärajojen) takana. On kuitenkin tarkkaan säädeltyä, mitä (ja kuinka paljon) auton tankissa virtaa. Mikäli tällaista säätelyä ei olisi, voisi tankissa olla voimaa tuomassa vaikkapa vanhaa kunnon ”nitroa” eli dityppioksidia.
Maksiminopeuksien suhteen vertailuun voidaan ottaa vaikkapa kiihdytysajoissa nähtävät dragster-autot, joiden huippunopeudet liikkuvat Top Fuel -luokassa jopa yli 530 km/h:n tienoilla. Nämä autot ovat tietysti ohjattavuudeltaan todella heikkoja ja suunniteltu vain lyhytkestoisiin kisoihin, ei useiden kymmenten kierrosten GP-mittelöihin.
Tietysti villeimmissä ideoissa kilpa-autot saisivat työntövoimansa takarenkaiden sijaan rakettimoottoreista. Käytännössä insinöörien saadessa vapaat kädet kilpa-auton suunnitteluun ilman turvallisuusnäkökulmaa tai nykyisten F1-ratojen asettamia kokorajoituksia voitaisiin nähdä jonkinlaisia pieniä hävittäjälentokoneita muistuttavia kulkuvälineitä renkailla.